Ruispipskut

Joulu tuli ja meni jo, oho!
Jouluaikaan tuli tehtyä aika monta erilaista piparitaikinaa, siirappisista ruispiparkakuista ainakin kolme eri versiota joista viimeisin oli tolkullinen myös leivottavuudeltaan sekä erilaisia makuaineita sisältäneitä cookie -versioita. Taatelikakuista, niin hyviä ja helppoja kuin ne ovatkin, taisin saada tänä vuonna tarpeekseni jo ennen joulua :D

Pässi tekee tietenkin pässejä, myös ruispipareista

Tässä ruispipskuresepti, versio 3.0 /2010

4,5-5 dl tummaa siirappia
1 kukkurainen rkl piparkakkumaustetta
2 tl kardemummaa myllystä

300 g voita
2 pientä munaa tai 1 iso
2½ tl soodaa
5 dl hiivaleipäjauhoja tai vastaavia
8-9 dl ruisjauhoja

Kiehauta siirappi ja mausteet. Sekoita voi vielä vähän lämpimään maustesiirappiin, vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot joihin on sekoitettu sooda. Anna taikinan tekeytyä viileässä ainakin yön yli.

Kauli jauhotetulla pöydällä, tee pipareita leivinpaperille.
Paista 200°C rapeiksi, ei mustiksi

Talvella on tärkeää muistaa ruokkia lintuja. Pikkulintujen ja käpytikkojen lisäksi ruokinnalla käy tällainen mieluinen vieras. Harmaapäätikka, tämä on naaras koska otsassa ei näy punaista. 

Pienenä

Lumikko haastoi aiheeseen.


1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen Mikä sinusta tulee isona? 

Sairaanhoitaja? Tai jotakin vastaavaa.

2. Ketkä olivat sarjakuvien tai piirrettyjen lemppareitasi?

Aku Ankat. Niitä ilmeisesti luettiin minulle, koska olen niiden avulla alkanut hahmottaa kirjoitetun tekstin ja kielen yhteyttä. Olen myös soittanut ja laulanut Akuista pienillä keltaisilla sähköuruilla ennen lukemaan oppimistani.
Lukemaan olen ryhtynyt ennen kansakoulun alkua itsekseni ja nimenomaan Aku Ankoista. Tavaaminen olikin sitten paljon vaikeampaa Teräväisen Sylvin opetuksessa.

Siitä kun mustavalkoinen televisio oli ihan uusi asia niin muistan lähinnä Niksulan TV:n ja Kylli-tädin. Myyrä on huippu!! Piirretyistä muistiini on jäänyt musta Calimero –kananpoika joka kulkee munankuori päässään ja sanoo että ”… ja se on kyllä ihan väärin!”



3. Lempileikkisi?

Minulla ei ole mielikuvaa varhaisimmista leikeistä. Kai sitä on hiekkalaatikolla jotakin touhuttu.  Kun olin yhdestä nukesta katsonut että mitä se oli ns syönyt, sain lahjaksi uuden nuken jolla en saanut leikkiä kuin ”nätisti”, tosi tylsää. Mitä sellaisella nukella tekee? Pikkuautot olisivat olleet paljon kivempia, niitä olisi voinut vaihdella poikien kanssa. 

Matchboxeja! Kuva: Mattel

Rannassa käytiin kesällä uimassa varmaan ainakin neljä kertaa päivässä, sukeltaminen ja vedessä puljaaminen oli ihanaa. Syksyisin kakarat sitten vietiin lääkäriin korvien huuhtelua varten kun hiekkaa ja pohjasta kaivettua sinistä savea oli korvakäytävät täynnä.

Vähän vanhempina kiipeiltiin riippusillan kaiteilla ja vaijereilla koska se oli ehdottomasti kiellettyä. Lällällää, ei tullut kukaan hakemaan alas!
Polttopalloa, kymmenen tikkua laudalla, viimeinen pari uunista ulos jne. Syyspimeällä oli jännää olla isompien kanssa taskulamput mukana rosvoa ja poliisia.


4. Parhaat synttärisi ja miksi?
En muista yhtään syntymäpäiviä lapsuusajalta, mikä tuntuu nyt vähän kummalta.



5. Mistä urheilusta pidit?
Kesäistä sulkapalloa ja ’uiskentelua’ ei miellä urheiluksi, en kai erityisemmin pitänyt mistään.
Koulussa olin lento- ja koripallojoukkueiden kapteeni vain koska en ollut lyhyt.



6. Ensimmäinen musiikki-idolisi? 

Kai Hyttisen Käymään vain oli ensimmäinen rallatus jonka osasin muksuna kokonaan ulkoa, sittemmin nuppiin tarttui kyllä paljon muutakin merkillistä. 60- ja 70-luvun pop ja rock on myös hauskaa Creameineen, Wigwameineen ja kesämusiikki Mungo Jerryineen. Ja se kauhea vihreä nauhuri.

Kuva: Elvis Ry

Ensimmäinen idoli on kuitenkin ehdottomasti Hector. Loooistavat niin, tähdet jäätyneet nuuoo… 



7. Paras joululahjasi tai muu lahja, jonka olet saanut?

En taida muistaa joululahjoja, ainakaan mitään erityisiä. Isä teki itse minulle vanerisen harjakattoisen nukkekodin yhdeksi jouluksi mutta se jäi aika vähälle käytölle. Hmm, jos vielä löydän sen jostakin niin siitä tulisi tosi kiva hylly vaikka lasihelmipurkeille tai keittokirjoille :D


Mutta se oli kerrassaan huikeata kun pääsi itsekseen käymään kirjastossa ja kirjastoautossa, se avasi ihan uuden maailman. Minä ahmin kirjoja, useita joka viikko. Aloitin viisikoista ja jatkoin aikuisten osastolle. Luin myös yöllä kun olisi pitänyt nukkua
Lukeminen avaa uusia näkökulmia ja rikastuttaa sanavarastoa, kirjastot ovat upeita lahjoja kaikille käyttäjilleen!

Iitin kirjastosta. Kuva www.kouvolansanomat.fi

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt

Matkustaa tuntemattomille seuduille ja takaisin, kirjoittaa tietokirjoja, keksiä tehoavia ja ilmaisia lääkkeitä nykyisiin sairauksiin, kehittää helppokäyttöinen ja turvallinen fuusioreaktori, lopettaa sodat, oppia hetkessä todella taitavaksi tanssijaksi (ihan niin kuin elokuvissa!) ja istuttaa monimuotoinen metsä.


Huoh.

1. luminen päivä

Torstaina 18.11. olimme Joutsenossa, pitämässä mukaville naisille askartelupäivää. Ohjelmassa oli rintakorukukkien / vieheiden huovuttamista pehmeästä esihuovasta, alkukiinnitys huovutusneulalla ja muotoilu saippuan ja kuuman veden avulla työstäen

Toisena puuhana oli keramiikkaisten kynttiläalustojen maalausta ja koristelua. Joulutervehdyksiä valmistui useita!

Syksyn viimeisiä värjäyksiä

Talvi painaa päälle, kattilat ja saavit ovat olleet jo useampaan kertaan jääkannella varustettuja. Kun olemme olleet loppukesästä lankoja jossakin myymässä, ovat ihmiset halunneet ostaa pääosin vihreitä värejä joten ne olivat lopussa.

Vihreän värjääminen vaatii kaksi eri värilientä, keltaisen ja sinisen. On hiukan makuasia että kumman värin laittaa ensin, nyt isänpäivänä värjätessämme käytimme molempia menetelmiä. Keltaiset padalliset keitettiin jo aiemmin pihan tarhapiiskuista ja kuivatuista pietaryrteistä. Keltaista meillä oli siis jo osittain valmisteltuna.
Sininen väri lankoihin saadaan luonnonvärjäyksessä ihan eri tekniikalla, indigolla kyyppivärjäyksenä.

Vihreitä lankoja huuhtelussa, kauniita sävyjä

Värjäsimme reilut kaksi kiloa keltaiseksi värjättyjä lankoja indigolla vihreiksi sekä reilun kilon valkeaa lankaa vaaleansiniseksi. Siniset langat pääsivät etikkavesihuuhtelun jälkeen keltaiseen jälkiväriliemeen vielä lämmittelemään yön ajaksi. Indigolla värjätessä on väriliemi hyvin emäksistä, ja jos lankojen pH-arvoa ei neutraloida pesuilla ja huuhteluilla, langoista tulee ikävän karkeita.

Hienoja vihreitä tuli! Värjäyskaveri tarvitsi jo paksun pipon kylmää vastaan.

Kutistemuovi

Ensimmäiset kutistemuovin käytön testukset tehtiin himmeän kuultavalla muovilla. Kutistuvuus ei ollut tasaista, pehmeänä muovina piirretty ympyrä oli paiston jälkeen pitkä ovaali. Seuraavaksi on tarkoitus kokeilla, että voinko huomioida tämän epäsäännöllisemmissä muodoissa. Kutistemuovista saa tehtyä esimerkiksi kevyitä korvakoruja ja rintaneuloja

Pitää vielä testata myös muita laatuja, mm mustaa kutistemuovia.

Kylmäbatikkia

Tänään olin kaverin kanssa pitämässä kylmäbatikkikurssia mukaville naisille. Värikkäitä kasseja tuli todella paljon!

Marsunäyttelyssä

Pyhäinpäivänä olimme taideseuralaisten kanssa kahvittamassa marsunäyttelyssä. Paakelsia oli tarjolla monenlaista

ja marsujakin oli näyttelysalissa tuomarien tarkasteltavina kovin monenlaisia,
nakuista

hippeihin

Kohteena ruisleipä

Tuli hei haloo -havahtuminen kun katselin kuivatavarakaappiin: avaamattomia pusseja täysjyväluomuruisjauhoa, ja vielä peräti Malmgårdin kartanopuodin suoramyynnistä hankittuja.

Kävin vielä vilkaisemassa uskonvahvistusta Taikinatiinu -blogista, sitten vain taikinajuurta eli raskia laatimaan!
Perintöleipäjuuren puuttuessa olen aikaisemminkin tehnyt leipäjuuren hapankorpuista ja niin nytkin.

Uuden juuren alkuun:

• 80-100g tavallisia ruishapankorppuja, niitä happamia
• litra lämmintä vettä
• litra ruisjauhoja

Jauhot ja murskatut hapankorput sekoitetaan veteen ja astia liinalla ja ehkä vielä kannellakin peitettynä lämpimään, ei kuumaan paikkaan. Juurta sekoitellaan välillä, aluksi se on paksuhkoa. Kun prosessi on edistynyt, se alkaa kuplia ja muuttuu juoksevammaksi. Minulla aikaa siihen kului melkein kaksi vuorokautta.


Taikinan valmistus:

• juuri
• 1 rkl suolaa
• 1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä (olisin lisännut myös pellavansiemeniä joukkoon mutta en löytänyt kyseistä purkkia :D)
• 13 dl ruisjauhoja

Aineet hyrskynmyrskyn, astia peitetään liinalla ja annetaan kohota tunnin ajan. Vanhoista kouluaikojen opeista poiketen sitä ei tarvitse todellakaan vaivata hikipäässä pitkään ja hartaasti, ainakaan jos tekee vuokaleipiä kuten minä.
Kohonneesta tahmeasta taikinasta otetaan reilun desin verran säilytettäväksi juureksi ja loppu taikina mätetään kahteen voideltuun leipävuokaan. Tasoitellaan noin-tasaiseksi, hiukan jauhoja ripotellaan pinnalle (ettei liina tartu!) ja vuoat peitetään leivinliinalla nousemaan taas tunniksi.

Leipävuoat 200-asteiseen uuniin, paistoaika on ainakin tunnin.
Tätä kirjoittaessani ensimmäiset ruisleivät ovat uunissa, tuoksu on aika mahtava.

Leipäjuuri kehittyy käytössä maultaan yleensä paremmaksi kun siitä on tehty leipiä muutamaan otteeseen joten en odota vielä ihan täydellisiä ruisleipiä. Juuri säilyy jääkaapissa kannellisessa lasipurkissa tai pakasterasiassa priimana ainakin viikon-pari ja sitä ennen leivät on jo kuitenkin syöty.

Lämpimäisiä!

Kissaherätteitä!

Kävin tänään katselemassa netistä hyvin monenlaisia erilaisia kiipeily- ja loikoiluyksikköjä.

lähde: http://www.katwallks.com

lähde: http://www.catstrapeze.com

Kivoja seinille kiinnitettäviä ja kattoon laitettuja virikkeitä on todella paljon ja hyvin moneen eri hintaan. Halpoja komponentteja on nyt etsittävä ja ompelukone on laitettava hurisemaan.

Ikean huonekaluista tuunattuja lemmikkikalusteita löytyy netistä myös tosi paljon. Jos minulla olisi marsuja, voisin ajatella tällaista hyllysysteemiä:

lähde: http://ikeahacker.blogspot.com

Tämä on tosi hilpeä viritys valoketjuineen! Hih.

Blogikurssilla

Aion tänään tehdä tunnistepilven ja lisätä linkkejä farmille. :D

Toimiikohan kuvien lisääminen yhtä mystisesti kuin aikaisemmin.