Kohteena ruisleipä

Tuli hei haloo -havahtuminen kun katselin kuivatavarakaappiin: avaamattomia pusseja täysjyväluomuruisjauhoa, ja vielä peräti Malmgårdin kartanopuodin suoramyynnistä hankittuja.

Kävin vielä vilkaisemassa uskonvahvistusta Taikinatiinu -blogista, sitten vain taikinajuurta eli raskia laatimaan!
Perintöleipäjuuren puuttuessa olen aikaisemminkin tehnyt leipäjuuren hapankorpuista ja niin nytkin.

Uuden juuren alkuun:

• 80-100g tavallisia ruishapankorppuja, niitä happamia
• litra lämmintä vettä
• litra ruisjauhoja

Jauhot ja murskatut hapankorput sekoitetaan veteen ja astia liinalla ja ehkä vielä kannellakin peitettynä lämpimään, ei kuumaan paikkaan. Juurta sekoitellaan välillä, aluksi se on paksuhkoa. Kun prosessi on edistynyt, se alkaa kuplia ja muuttuu juoksevammaksi. Minulla aikaa siihen kului melkein kaksi vuorokautta.


Taikinan valmistus:

• juuri
• 1 rkl suolaa
• 1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä (olisin lisännut myös pellavansiemeniä joukkoon mutta en löytänyt kyseistä purkkia :D)
• 13 dl ruisjauhoja

Aineet hyrskynmyrskyn, astia peitetään liinalla ja annetaan kohota tunnin ajan. Vanhoista kouluaikojen opeista poiketen sitä ei tarvitse todellakaan vaivata hikipäässä pitkään ja hartaasti, ainakaan jos tekee vuokaleipiä kuten minä.
Kohonneesta tahmeasta taikinasta otetaan reilun desin verran säilytettäväksi juureksi ja loppu taikina mätetään kahteen voideltuun leipävuokaan. Tasoitellaan noin-tasaiseksi, hiukan jauhoja ripotellaan pinnalle (ettei liina tartu!) ja vuoat peitetään leivinliinalla nousemaan taas tunniksi.

Leipävuoat 200-asteiseen uuniin, paistoaika on ainakin tunnin.
Tätä kirjoittaessani ensimmäiset ruisleivät ovat uunissa, tuoksu on aika mahtava.

Leipäjuuri kehittyy käytössä maultaan yleensä paremmaksi kun siitä on tehty leipiä muutamaan otteeseen joten en odota vielä ihan täydellisiä ruisleipiä. Juuri säilyy jääkaapissa kannellisessa lasipurkissa tai pakasterasiassa priimana ainakin viikon-pari ja sitä ennen leivät on jo kuitenkin syöty.

Lämpimäisiä!